Valtakirja
Valtakirja on asiakirja, jolla yritys tai yksityishenkilö voi valtuuttaa toisen toimimaan puolestaan. Valtakirja on erinomainen tapa antaa toisen henkilön hoitaa omia henkilökohtaisia asioita.
Käytännössä oma päätäntävalta annetaan valtakirjan avulla toiselle henkilölle. Valtakirjan avulla toinen henkilö voi esimerkiksi noutaa postipaketin, mikäli postipaketin oikea vastaanottaja ei pysty pakettia noutamaan. Valtakirja on henkilökohtainen, eikä valtuutuksen saaja voi siirtää sitä toiselle henkilölle.
Valtakirjat jaetaan karkeasti kahteen eri kategoriaan. Valtakirja voi olla avoin tai yksilöity.
Avoin valtakirja ei määrittele erikseen, mitä tehtäviä valtuutus koskee. Avointa valtakirjaa voidaan siis käyttää silloin, kun ei tiedetä etukäteen mihin kaikkeen valtuutusta mahdollisesti tarvitaan. Avoin valtakirja toimii erinomaisesti esimerkiksi viranomaisten kanssa asioimisessa. Avointa valtakirjaa ei kuitenkaan voi käyttää pankkiasioinnissa.
Avoimen valtakirjan tulee sisältää:
Yksilöity valtakirja valtuuttaa tekemään vain tietyn ennalta määritellyn tehtävän. Yksilöityä valtakirjaa voidaan käyttää esimerkiksi autoa ostettaessa. Valtuutetulle voidaan määrittää, esimerkiksi minkä merkkisen ja hintaisen auton hän voi ostaa. Yksilöity valtakirja tuo turvaa valtuuttajalle, koska valtuutettu ei voi ylittää ennalta määriteltyä toimintavaltaa.
Valtakirjaa tarvitaan usein ainakin jossain vaiheessa elämää. Esimerkiksi vanhus saattaa tarvita apua pankkiasioinnissa, jos hän ei itse enää kykene hoitamaan niitä. Tässä tapauksessa vanhus voi antaa oikeuden pankkiasioittensa hoitoon esimerkiksi omalle sukulaiselleen.
Valtakirja on laissa pätevä dokumentti, joka antaa valtuutuksen toisen henkilön asioiden hoitoon. Valtakirjan tekeminen on todella helppoa, vaikka se saattaakin aluksi kuulostaa haastavalta.
Valtakirjan tekijän pitää ensiksi päättää mihin valtuutusta tarvitaan. Kun tämä on päätetty, laaditaan dokumentti, jossa määritellään valtakirjan osapuolet. Dokumenttiin on myös eriteltävä, mitä kaikkia oikeuksia valtuutettu saa. Valtakirjan sisältö vaihtelee siis sen käyttötarkoituksen mukaan.
Virallisten asioiden hoitamisen suhteen puhutaan aina yksilöidystä valtakirjasta. Esimerkiski rahoituslaitoksille ei kelpaa avoin valtakirja. Kaikki valtuutetun tehtävät on oltava eriteltyinä, jotta valtakirja kelpaa rahoituslaitoksille, kuten pankeille. Tämä johtuu siitä, että yksilöidyn valtakirjan avulla voidaan helposti ja selkeästi määrittää, mitä valtuuttajan määrittämän tilin varoilla voi tehdä.
Yksilöity valtakirja tuo turvaa. Yksilöidyn valtakirja avulla valtuutettu henkilö ei voi esimerkiksi tehdä toisen rahoilla vapaasti mitä tahansa. Valtuutuksen voi tehdä paperille tai tietokoneella. Myös pankit voivat antaa valmiin valtakirjapohjan täytettäväksi.
Toinen henkilö voi hoitaa yksilöidyn valtakirjan avulla lainaa, kuten kulutusluottoa koskeavia asioita ja siihen siihen liittyviä maksuja. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos lainanottaja on estynyt itse hoitamaan lainaan liittyviä velvollisuuksia sairauden takia.
Henkilö voi valtuuttaa puolisonsa tai muun lähiomaisen hoitamaan laina-asioita myös esimerkiksi sillä aikaa, kun valtuuttaja on itse esimerkiksi matkalla tai on jostain muusta syystä estynyt hoitamaan lainaan liittyviä velvollisuuksia.
Yksilöidyn valtakirjan tulee sisältää:
Postipaketin, lähetysten tai kirjattujen kirjeiden vastaanottaminen vaatii aina henkilöllisyyden todistamisen. Toiselle henkilölle kirjatun postipaketin hakeminen vaatii aina valtakirjan. Tällä varmistetaan, että lähetyksen oikea vastaanottaja on tietoinen paketista ja saa lopulta paketin itselleen.
Postiin tarvittava valtakirja on oltava nimenomaan postin vastaanottamiseen tarkoitettu valtakirja. Postille ei siis kelpaa avoin, itse tehty valtakirja.
Posti tarjoaa valmista valtakirjapohjaa, joka löytyy kätevästi Postin omilta verkkosivuilta. Valtakirja ei saa olla yli kolmea vuotta vanha.
Postin valtakirjasta on löydyttävä seuraavat tiedot.
Pankki vaatii oikeaoppisesti täytetyn valtakirjan, jotta asiointi toisen henkilön puolesta ylipäätään onnistuu. Pankilta kannattaa kysyä valtakirjapohjaa, koska se helpottaa valtakirjan tekemistä huomattavasti. Valtakirja on tarpeen esimerkiksi silloin, kun hoidetaan kuolinpesän pankkiasioita. Pankkivaltakirjat ovat yleensä standardimuotoisia.
Valtakirja pankkiasioiden hoitoon mahdollistaa seuraavat asiat:
Kelan valtakirja voidaan määrittää kattamaan kaikki etuusasiat tai vain tietyt toimenpiteet. Kelan valtakirja voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassaoleva.
Kelalle kelpaa myös vapaamuotoinen valtakirja, mutta on suositeltavaa käyttää virallista valtakirjapohjaa.
Kelalle kelpaa myös suullinen valtuutus, mikäli valtuuttaja ja valtuutettu ovat kumpikin paikan päällä. Suullinen valtuutus on voimassa vain kyseisellä käyntikerralla, joten jatkuvissa asioinneissa kannattaa käyttää Kelan kirjallista valtakirjaa.
Mikäli henkilö haluaa toisen hoitavan vakuutusasiansa, kannattaa tehdä valtakirja vakuutuksia varten. Vakuutuksiin tarvitaan erillinen valtuutus, koska laissa on määritelty vakuutussalaisuus.
Vakuutusyhtiöt suosittelevat tekemään valtakirjan yhtiöiden omien valtakirjapohjien avulla. Valtakirjan voi täyttää helposti vakuutusyhtiön omilla verkkosivuilla. Vakuutusvaltakirjaa tehdessä kannattaa varmuuden vuoksi tarkistaa vakuutusyhtiöltä, millaisen valtakirjan vakuutusyhtiö hyväksyy.
Kuolinpesän selvittämiseen tarvitaan yksilöityä valtakirjaa. Valtakirjaan tulee eritellä valtakirjan saajan nimi ja ne toimet, joita valtuutettu henkilö voi suorittaa. Lisäksi valtakirjasta on käytävä ilmi, kenen kuolinpesästä on kysymys. Valtuudet voi rajata hyvin tarkasti mutta on hyvä määritellä, edustaako valtuutettu muita osakkaita perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa.
Valtakirja on lähes poikkeuksetta välttämätön kuolinpesän asioiden hoidossa. Tämä johtuu siitä, että osakkaat voivat tehdä päätöksiä ainoastaan yksimielisesti. Kuolinpesän valtakirja antaa valtuutetulle oikeuden kuolinpesän selvittämiseen ja perinnönjaon toimittamiseen.
Kuolinpesän asioissa kannattaa hyödyntää pankkien ja viranomaisten tarjoamia valtakirjapohjia.
Asunnon tai muun kiinteistön kauppaan on aina tehtävä kirjallinen valtakirja. Yleensä asuntoasioissa on käytössä yksilöity valtakirja. Myös avoin yleisvaltakirja on mahdollinen, muttei suositeltava.
Yksilöidyssä valtakirjasta on selvittävä valtuutuksen kohteena oleva asunto tai muu kiinteistö. Lisäksi valtakirjaan voidaan yksilöidä asunnon enimmäis- ja vähimmäishinta. Allekirjoitusoikeuden sisältävä valtakirja mahdollistaa sitovien päätösten tekemisen valtuuttajan nimissä.
Maanmittauslaitos tarjoaa kiinteistövaihdannan verkkopalvelussa mahdollisuutta rajata valtuutetun oikeuksia pelkkään luonnosteluun. Tällöin valtuutettu voi luoda ainoastaan sähköisiä asiakirjoja.
Yleisvaltakirja mahdollistaa sen, että valtuutettu henkilö voi tehdä samoja toimia kuin valtuuttaja. Yleisvaltakirjassa on tavallisesti kahden todistajan nimet. Laajojen oikeuksien takia tämä ei ole paras ratkaisu asuntoasioissa.
Edunvalvontavaltuutuksella tarkoitetaan etukäteen laadittua valtakirjaa. Edunvalvontavaltakirja mahdollistaa henkilön asioiden hoidon siltä varalta, ettei itse kykene enää hoitamaan tarvittavia pankkiasioita. Edunvalvontavaltakirja kannattaa tehdä ajoissa, koska se helpottaa asioiden hoitoa, jos oma terveydentila heikkenee.
Edunvalvontavaltakirja tulee tehdä kirjallisesti ja siinä tulee mainita valtuutetun henkilön nimi. Valtuuttaja määrittelee itse asiat, joita valtuutettu henkilö saa hoitaa, kun valtakirja otetaan käyttöön. Valtuutukseen tarvitaan kahden todistajan allekirjoitus.
Edunvalvontavaltakirjan käyttöönottoon tarvitaan valtakirjan antajan suostumus tai lääkärinlausunto. Kun nämä ovat kunnossa, tarvitaan vielä maistraatin vahvistus.
https://www.posti.fi/fi/asiakastuki/vastaanottaminen/valtakirja