Yleensä kun puhutaan palkoista, tarkoitetaan nimenomaan bruttopalkkaa, josta ei ole vähennetty mitään kuluja. Tämä johtuu siitä, että bruttopalkkojen vertailu on nettopalkkoja helpompaa. Nettopalkalla tarkoitettaan sitä osuutta palkasta, joka lopulta jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen. Verot ja vähennykset ovat kuitenkin henkilökohtaisia, minkä takia nettopalkka ei ole vertailukelpoinen. Tässä artikkelissa käymme läpi bruttopalkan ja nettopalkan eroja, jotta termit tulisivat tutuiksi.
Vuonna 2021 suomalaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 3 314 euroa kuukaudessa, kertoo Tilastokeskus. Mediaanilla tarkoitetaan keskiarvoa, eli puolet suomalaisista palkansaajista tienasi tätä summaa enemmän ja puolet vähemmän.
Bruttopalkasta puhutaan usein palkkana, vaikka todellisuudessa kukaan ei saa kyseistä summaa suoraan tililleen. Tämä kannattaa huomioida myös työnhaussa ja palkkavertailuissa, joissa ilmoitetaan nimenomaan bruttopalkka, joista ei ole tehty tarvittavia vähennyksiä.
Bruttopalkka tarkoittaa palkkasummaa, joka on merkitty työsopimukseesi. Löydät sen myös esimerkiksi palkkakuitistasi. Bruttopalkkaa ei koskaan makseta suoraan tilille, sillä siitä vähennetään vielä verot, työntekijämaksut sekä muut lakisääteiset kulut.
Bruttopalkkaan voi kuulua erilaisia etuja, kuten lounas- ja liikuntasetelit, jotka ovat verotettavia luontaisetuja. Verovapaita korvauksia ovat muun muassa kilometrikorvaukset ja päivärahat, jotka eivät vaikuta bruttotuloihin.
Verottajalta löytyy bruttopalkkalaskuri, jonka avulla voi laskea bruttotulon, jos työnantajan kanssa on sovittu vain nettopalkasta. Yleisesti työpaikkailmoituksissa ja palkkapyynnöissä tarkoitetaan bruttopalkkaa, ellei toisin mainita.
Kun bruttopalkasta vähennetään verot ja työnantajan kulut, jää jäljelle nettopalkka. Nettopalkka on se, joka lopulta maksetaan tilille sellaisenaan palkkapäivänä. Nettopalkka ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, sillä esimerkiksi ennakonpidätysprosentti on henkilökohtainen.
Nettopalkalla tarkoitetaan rahasummaa, joka maksetaan työntekijälle palkkana, ja josta työnantaja on maksanut verot ja muut lakisääteiset kulut. Näitä ovat muun muassa verot, työeläke- ja työttömyysvakuutukset sekä sairausvakuutusmaksut. Lopulliseen nettopalkkaan vaikuttaa työntekijän henkilökohtainen veroprosentti, eli niin sanottu ennakonpidätysprosentti. Ennakonpidätyksen suuruuteen vaikuttavat monet asiat, joita käymme läpi hieman myöhemmin.
Palkka.fi verkkosivulla olevan nettolaskurin avulla voit helposti selvittää nettopalkkasi. Laskuriin syötetään oma nettopalkka, ikä ja veroprosentti, jonka jälkeen laskuri laskee, paljonko bruttopalkastasi menee veroja ja muita maksuja.
Pankit ja lainantarjoajat käyttävät yhtenä lainan saamisen kriteerinä brutto- ja nettotuloja. Näiden perusteella arvioidaan lainanhakijan kykyä suoriutua lainan takaisinmaksusta. Yleisenä nyrkkisääntönä pidetään, että lainanmaksamiseen saa enimmillään kulua 35-45 % nettotuloista. Parhain tapa hahmotella budjettia ja lainan takaisinmaksua on hyödyntää lainalaskuria.
Ennakonpidätys tarkoittaa ennalta arvioitua veroa, joka vähennetään palkasta. Ennakonpidätyksen suuruus perustuu arvioon vuosittaisista kokonaistuloista ja pakollisista vähennyksistä.
Lopullinen verotus tarkistetaan vuoden päätyttyä, jonka jälkeen verotus korjataan, joko veronpalautuksilla tai jäännösverolla. Jos sinulla on ollut liian suuri veroprosentti saat veronpalautuksia eli sinulle maksetaan rahaa takaisin. Jos sinulla on ollut liian pieni veroprosentti, joudut maksamaan jäännösveroa eli mätkyjä verottajalle.
Ennakonpidätys saadaan, kun arvioiduista palkkatuloista tehdään pakolliset vähennykset ja jäljelle jäävälle summalle katsotaan tuloveroasteikosta oikea veroprosentti. Tähän veroprosenttiin lisätään kunnallisvero, sairausvakuutusmaksu sekä mahdollinen kirkollisvero.
Tässä osiossa kerromme tarkemmin, mitä nämä ennakonpidätykset ovat. Osa on pakollisia, osa ei.
Ennakonpidätys palkasta koostuu:
Suomessa on käytössä progressiivinen verotus, mikä käytännössä tarkoittaa, että mitä enemmän tienaat palkkatuloja, sitä enemmän maksat veroja. Verotusprosentti nousee asteittain tulojen noustessa. Valtion tuloveroasteikko vuodelle 2023 on seuraavanlainen:
| Verotettavan ansiotulon määrä | Vero alarajan kohdalla | Vero alarajan ylittävästä ansiotulon osasta |
|---|---|---|
| 0-19 900 € | 0 € | 12,64 % |
| 19 900-29 700 € | 2 515,36 € | 19,00 % |
| 29 700-49 000 € | 4 377,36 € | 30,25 % |
| 49 000-85 800 € | 10 215,51 € | 34 % |
| 85 800 € – | 22 727,61 € | 44 % |
Verotettava osuus henkilön bruttopalkasta menee osaksi valtion budjettia. Osuudella rahoitetaan muun muassa valtion toimintaa ja palveluita.
Voit selvittää oman veroprosenttisi Verohallinnon sivuilta löytyvällä veroprosenttilaskurilla. Laskuria kannattaa käyttää varsinkin silloin, jos tulot muuttuvat oleellisesti, esimerkiksi palkankorotuksen takia. Veroprosentin voi muuttaa verottajan Omavero-palvelussa.
Kunnallisvero peritään ansiotuloista ja maksetaan sille kunnalle, jossa verovelvollinen on ollut kirjoilla edeltävän verovuoden viimeisenä päivänä. Kunnallisvero vaihtelee kunnittain, mutta on aina tasavero, jonka kunta määrittää jokaiselle vuodelle erikseen.
Kunnallisvero on progressiivinen, mikä tarkoittaa, että pienempi tuloinen maksaa kunnallisveroa vähemmän kuin suurituloinen. Vuonna 2023 kunnallisveroa aletaan maksamaan keskimäärin 17 650 euron vuosituloilla. Tulorajat ovat kuitenkin kuntakohtaiset.
Sairausvakuutusmaksua maksetaan Kansaneläkelaitokselle (KELA) ja se peritään osana ennakonpidätystä. Maksu koostuu sairaanhoitomaksusta ja sairausvakuutuksen päivärahamaksusta, jotka vaihtelevat vuosittain. Vuonna 2023 sairaanhoitomaksu on 0,60 % ansiotulosta ja 1,57 % eläke- ja etuustulosta.
Palkansaajien sairausvakuutusmaksun päivärahamaksu on 1,36 % veronalaisesta työtulosta. Yrittäjillä kyseinen maksu on 1,59 %. Maksu peritään, jos vuotuisen palkka- tai yrittäjätulon yhteismäärä on vähintään 15 703 euroa. Mikäli vuosittaiset tulot jäävät alle tämän, ei päivärahamaksua peritä. Työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,53 %
Sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan esimerkiksi sairausvakuutusta ja kansaneläkettä. Osa näistä etuuksista on ansiosidonnaisia, eli mitä enemmän henkilö tienaa, sitä suurempi hänen tukensa on. Esimerkiksi sairauspäiväraha on ansiosidonnainen tuki, jonka tarkoituksena on turvata toimeentulo sairauden aikana.
Kirkollisvero ei ole pakollinen vero, vaan koskee ainoastaan niitä, jotka kuuluvat joko evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Jos et kuulu kirkkoon, sinulta ei peritä kirkollisveroa lainkaan. Kirkollisveron suuruus määräytyy tuloveroprosentin mukaan, mutta on seurakunnasta riippuen 1-2 %.
Kirkollisveroja käytetään muun muassa kirkkojen ja hautausmaiden ylläpitoon.
Yleisradiovero on vuodessa 0–163 euroa tuloista riippuen ja koskee kaikkia, jotka täyttävät kyseisenä vuonna 18-vuotta.. Yle-veroa maksetaan 2,5 % 14 000 euroa ylittävistä ansio- ja pääomatuloista, joista on vähennetty tulonhankkimiskulut. Jos tienaat alle 14 000 euroa vuodessa, sinun ei tarvitse maksaa Yle-veroa. Maksimimäärän, eli 163 euroa, joutuu maksamaan, jos tulot ylittävät 20 520 euroa vuodessa.
Yle-verolla rahoitetaan Ylen radiokanavien, teksti-tv:n, internet-palveluiden ja televisiokanavien toimintaa.
Erilaisten verojen lisäksi palkasta vähennetään muitakin maksuja, kuten työttömyysvakuutusmaksu ja työeläkevakuutusmaksu. Nimensä mukaisesti nämä maksut koskevat palkansaajia ja tulevat veroprosentin päälle.
Vuonna 2023 palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,50 % palkasta ja koskee 18-64 vuotiaita työelämässä olevia henkilöitä. Jos ansaitset maksimissaan 1 400 euroa vuodessa, sinun ei tarvitse maksaa tätä maksua. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,52 % bruttopalkasta.
Työttömyysvakuutusmaksulla rahoitetaan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
Työeläkevakuutusmaksu eli TyEL on vuonna 2023 keskimäärin 24,84 % palkasta, sisältäen sekä työnantajan että työntekijän maksaman osuuden. Työeläke on laissa säädetty pakollinen vakuutus, joka työnantajan tulee maksaa. TyEL-vakuutusmaksuissa on eroja, riippuen eläkevakuutusyhtiöstä.
| Työntekijän ikä | Eläkemaksun suuruus |
|---|---|
| 17-52 | 7,15 % |
| 53-62 | 8,65 % |
| 63-> | 7,15 % |
68-vuotiaat ja sitä vanhemmat eivät kartuta eläkettä, eikä heidän tarvitse maksaa työeläkevakuutusmaksuja.
Työeläkevakuutusmaksun tarkoituksena on varmistaa toimeentulon jatkuminen esimerkiksi eläkkeelle jäämisen tai työkyvyttömyyden takia. Työeläkemaksut maksetaan eri työeläkelaitoksille, jotka hoitavat eläkerahastoja. Työeläkelaitokset sijoittavat työeläkemaksuja eläkkeiden maksamisen lisäksi.
Bruttopalkalla tarkoitetaan palkkaa, josta ei vielä ole vähennetty veroja ja muita pakollisia maksuja. Kun bruttopalkasta vähennetään ennakonpidätyksen alaiset verot ja muut maksut puhutaan nettopalkasta. Nettopalkka on se, joka maksetaan tilille palkkapäivänä.
Ennakonpidätys tarkoittaa ennalta arvioitua veroa, joka vähennetään palkasta. Ennakonpidätyksen suuruus perustuu arvioon vuosittaisista kokonaistuloista ja pakollisista vähennyksistä. Ennakonpidätys koostuu: veroprosentista, kunnallisverosta, sairausvakuutusmaksusta, Yle-verosta ja kirkollisverosta.
Työttömyysvakuutusmaksu koskee 18-64 vuotiaita palkansaajia. Vakuutuksen maksamiselle on kuitenkin määritetty tuloraja, jonka alittavien ei tarvitse maksaa työttömyysvakuutusmaksuja.
