Tilapäinen korkokatto vuodelle 2020 etenee tutkijoiden arvostelusta huolimatta

Talousvaliokunta on hyväksynyt hallituksen esityksen kuluttajansuojalain 7 luvun väliaikaisesta muuttamisesta eli niin kutsutusta kuluttajaluottojen väliaikaisesta korkokatosta. Kyse on 31.12.2020 asti voimassa olevasta lakimuutoksesta, jossa kuluttajaluotoille asetetaan tilapäinen 10 prosentin korkokatto ja suoramarkkinointikielto. Rajoitus ei koske luottokortteja tai osamaksusopimusten kaltaisia hyödykesidonnaisia luottoja.

Esityksen taustalla on huoli koronaviruspandemian (COVID-19) ja siihen liittyvän poikkeustilan vaikutuksista ihmisten talouteen. Korkokaton on tarkoitus turvata ahtaalle joutuneiden kuluttajien asemaa ja vähentää heidän velkaongelmiaan.

Suomessa on tätä nykyä jo noin 390 000 maksuhäiriömerkinnän saanutta ihmistä, ja määrä kasvaa jopa tuhansilla vuodessa. Lukujen valossa ei liene yllättävää, jos hallituksen esitys – jälleen uudesta – korkokatosta voittaa suuren enemmistön hyväksynnän. Historiatiedon ja asiantuntijoiden lausuntojen perusteella korkokatosta ei kuitenkaan ole sateentekijäksi.

Korkokatto syrjäyttää osan kuluttajista pois luottomarkkinoilta

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijaryhmän analyysista ilmenee, että tilapäisestä 10 prosentin korkokatosta ei ole ihmelääkkeeksi. Tutkijaryhmän keskeiset päätelmät voidaan tiivistää kahteen lauseeseen:

• Korkokatto ei lisää kuluttajien mahdollisuutta saada luottoa maltillisella korolla.
• Korkokaton myötä entistä useammat kuluttajat eivät saa luottoa lainkaan.

Korkokaton puolittamisella 20 prosentista 10 prosenttiin tavoitellaan tilannetta, jossa sekä säilytetään mahdollisuus pienten luottojen ottamiseen että suojellaan ihmisiä talousahdingolta ja ylivelkaantumiselta. Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan ensimmäistä tavoitetta ei kuitenkaan korkokatolla saavuteta, ja historiatiedon valossa voidaan puolestaan todeta, että korkokatto ei myöskään suojele ihmisiä hallitsemattomalta velkaantumiselta.

Korkokatot eivät aiemminkaan ole toimineet suunnitellusti

Lainoille on asetettu korkorajoituksia kahteen otteeseen ennen nyt valmistumassa olevaa väliaikaista uudistusta: vuosina 2013 ja 2019.

Vuonna 2013 astui voimaan korkorajoitus, jonka myötä alle 2 000 euron luottojen todellisen vuosikoron yläraja asetettiin 50 prosenttiin (+ viitekorko). Uudistuksen tarkoitus oli kitkeä markkinoilta sellaiset pikavipit, joista perittiin pahimmillaan jopa satojen prosenttien vuosikorkoa, mutta käytännössä lakia oli helppo kiertää. Pikavippien idea on tarjota lyhytaikaista pienlainaa, mutta uudistuksen myötä muutaman satasen kuukausilainat muuttuivat kymmenien tuhansien eurojen kulutusluotoiksi, joiden maksuaika mitattiin vuosissa. Kävi nopeasti selväksi, että tällaiset luotot tulevat todella kalliiksi.

Syksyllä 2019 lainojen nimelliskoron korkokatto asettui puolestaan 20 prosenttiin vuodessa ja lainan sivukulujen raja 150 euroon vuodessa. Kuluttajan aseman parantamisen lisäksi uudistuksen tavoitteena oli hillitä lainamäärien kokonaiskasvua, jonka päättäjät näkivät ongelmallisena. Tämäkään uudistus ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan: Aalto-yliopiston selvityksessä todetaan, että esimerkiksi tammikuussa 2020 vakuudettomia kulutusluottoja nostettiin ennätyksellisen paljon, lähes 300 miljoonalla eurolla.

Korkojen rajoittamisen politiikkaa on usein perusteltu myös maksuhäiriöiden kasvulla. Maksuhäiriötilastojenkaan perusteella valittu linja ei näytä toimivan, sillä vielä 2010-luvun alussa maksuhäiriöisiä oli alle 310 000. Vajaan vuosikymmenen ja kahden korkokaton jälkeen määrä huitelee jo lähellä 400 000:ta, joten nousua on kertynyt korkorajoituksista huolimatta yli 25 prosenttia.

Korkokatto vaikuttaa ideologiselta ja poliittiselta näennäisratkaisulta

Kiskurikorkoja vuosituhannen alkupuolella perineiden pikavippiyritysten saalistava luottotoiminta on luonut pysyvän varjon kuluttajaluottoja tarjoavien rahoitusyhtiöiden toiminnalle. Esimerkiksi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson viittasi hallituksen keväällä 2020 pitämässä tiedotustilaisuudessa nimenomaan pikavippien korkoihin kertoessaan hallituksen suunnittelemasta väliaikaisesta korkokatosta, joka koskisi kuluttajaluottoja yleisesti.

Taloustieteen professori Panu Kalmi toteaa blogikirjoituksessaan, että poliitikot ovat viemässä korkokattoa läpi juuri (takavuosien) pikavippien huonon maineen varjolla, vaikka tämänkaltainen sääntely ei ratkaise todellista ongelmaa: sitä, että useat luotot ja velat kasautuvat samoille henkilöille. Kalmi näkee ongelmana sen, että uudistuksen myötä euromääräisesti pienet ja lyhytkestoiset lainat jäävät tyystin monien pienituloisten mutta maksukykyisten työssäkäyvien ulottumattomiin.

Pikavippiyritysten korkeakorkoiset lainat ovat helppo kollektiivisen moraalisen paheksunnan kohde, vaikka ylivelkaantumisen juurisyyt liittyvät usein esimerkiksi impulsiiviseen kulutukseen tai puutteelliseen elämänhallintaan. Näitä ongelmia ei selätetä alentamalla kulutusluottojen korkoja. Siitä huolimatta korkokattoa tarjotaan jälleen kerran lääkkeeksi tautiin, johon se ei aiemminkaan ole purrut.