Mihin suuntaan talous kehittyy? Tarkista nämä 5 talousindikaattoria

”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, sanoo vanha viisaus, jonka kuuluisin suomalaiskäyttäjä lienee muun muassa Suomen pääministerinä ja Suomen Pankin pääjohtajana toiminut Ahti Karjalainen.

Suomessa talousennusteita laativat esimerkiksi pankit, eläkelaitokset ja valtiovarainministeriö. Kukin näistä hyödyntää erilaisia talousindikaattoreita hieman eri tavoin, vaikka ennusteet ovatkin useimmiten samansuuntaisia.

Viralliset talousennusteet on syytä jättää suosiolla asiantuntijaorganisaatioiden harteille, mutta siitä huolimatta myös yksityiskuluttaja voi tehdä talouskehitykseen liittyviä valistuneita arvauksia. Esittelemme tässä blogitekstissä viisi talousindikaattoria, joista jokainen voi onkia tietoa omiin tarpeisiinsa.

1. Ostopäällikköindeksi

Ostopäällikköindeksi (Purchasing Managers’ Index, PMI) on yksi käytetyimmistä talouskehitystä ennakoivista indekseistä. Niitä tuotetaan alueittain ja sektoreittain tekemällä kuukausittaisia suhdannekyselyitä yksityisten yritysten ostopäälliköille.

Ostopäälliköt vastaavat kyselyssä esimerkiksi uusiin tilauksiin ja tuotannon tasoon liittyviin kysymyksiin raportoimalla joko aiempia kuukausia parempaa, samana pysynyttä tai huonompaa kehitystä. Vastaukset pisteytetään indeksiksi, jonka neutraali luku on 50. Jos indeksin pisteluku on yli 50, kehitys on positiivista. Alle 50 pistettä kertoo puolestaan negatiivisesta kehityksestä. Ostopäällikköindeksiä pidetään kattavuutensa vuoksi verrattain hyvänä talouden indikaattorina, ja se on historiallisesti ennakoinut talouskehitystä melko hyvin.

Suomen kannalta tärkeä ostopäällikköindeksi on euroalueen teollisuuden ostopäällikköindeksi, sillä teollisuus on Suomen bruttokansantuotteen keskeinen tukipilari. Globaalissa mittakaavassa seurattu on puolestaan ISM-indeksi (Institute for Supply Management), joka tehdään 400:lle USA:ssa eri teollisuuden aloilla toimivalle ostopäällikölle.

2. Kuluttajien luottamustutkimus

Tilastokeskus julkaisee kuukausittain kuluttajien luottamustutkimuksen, joka aiemmin tunnettiin kuluttajabarometrina. Tutkimuksessa tiedustellaan verkkolomakkeiden ja puhelinhaastatteluiden välityksellä kuluttajien odotuksia oman talouden kehityksestä sekä Suomen yleisestä taloudellisesta kehityksestä. Tietoja kerätään 2 200:lta satunnaisesti valitulta 18–74-vuotiaalta henkilöltä siten, että mukaan saadaan mahdollisimman kattava otos väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen ja äidinkielen suhteen.

Luottamustutkimus koostuu neljästä osatekijästä, jotka ovat kuluttajan oma talous nyt, kuluttajan oma talous 12 kuukauden kuluttua, Suomen talous 12 kuukauden kuluttua sekä kuluttajan rahankäyttö kestotavaroihin seuraavan 12 kuukauden aikana verrattuna edelliseen 12 kuukauteen. Saldoluvut ja luottamusindikaattori voivat vaihdella -100:n ja +100:n välillä. Mitä korkeampi pisteluku, sitä valoisampi näkemys taloudesta.

Kuluttajien luottamustutkimuksen avulla seurataan yleisesti taloussuhdanteen kehitystä, mutta Suomen Pankin mukaan se sopii erityisen hyvin suhdanteiden käännepisteiden seuraamiseen. Taantumassa kuluttajat ovat usein epävarmoja ja lykkäävät kulutusta, kun taas kulutuksen viriäminen saattaa viitata positiiviseen käänteeseen. Esimerkiksi finanssikriisissä kuluttajien luottamuksen palautuminen ennakoi hyvin bruttokansantuotteen vuosikasvun elpymistä.

3. Työllisyysaste

Korkea työllisyysaste on välttämätön, mikäli haluamme rahoittaa hyvinvointivaltion keskeiset sosiaali- ja muut palvelut. Työllisyysasteen nostaminen on kuulunut oikeastaan jokaisen tämän vuosituhannen hallituksen kiperimpiin kysymyksiin. Julkilausuttu minimitavoite työllisyysasteelle on 75 prosenttia kuluvan hallituskauden aikana, mutta tavoitteen täyttymiseksi töitä pitäisi löytyä lähes 100 000 suomalaiselle. Vuoteen 2030 mennessä tavoitellaan jopa 80 prosentin työllisyysastetta.

Huoli työllisyyskehityksestä on kasvanut sitä mukaa kun ymmärrys huoltosuhteen heikentymisestä on lisääntynyt. Kärjistäen voidaan todeta, että mikäli työllisyysaste ei nouse, resurssit eläkkeiden ja muiden etuuksien maksamiselle eivät riitä. Tällöin valtio joutuu todennäköisesti ottamaan lisää velkaa, korottamaan veroja tai heikentämään palveluita – pahimmassa tapauksessa kaikkia näistä.

Työttömyys on myrkkyä valtiontaloudelle, mutta erityisen tuhoisaa se on yksilölle. Työttömyydestä seuraa köyhyyden, syrjäytymisen ja masennuksen kaltaisia lieveilmiöitä, jotka voivat entisestään vaikeuttaa työllistymistä. Useat tutkimukset myös osoittavat tämänkaltaisten ilmiöiden periytyvän vanhemmilta lapsille.

4. Asuntomarkkinat

Myös asuntomarkkinoiden kehitystä voi pitää yhtenä talousindikaattorina, sillä kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu näkyy usein kysynnän kasvuna asuntomarkkinoilla. Kun asunnoille on kysyntää, niiden hinnat tapaavat nousta.

Esimerkiksi koronaviruskriisin aikana asuntomarkkinoiden aktiviteettia ja asuntojen hintakehitystä on seurattu tarkasti. Alkuun asuntokaupat vähenivät ja asuntojen myyntiajat pidentyivät merkittävästi, kun pandemian uskottiin kestävän pitkään. Sittemmin tilanne on hieman normalisoitunut.

Viimeisen vuosikymmenen ajan korkotaso on ollut erittäin matala, mikä on houkutellut kuluttajia asunnon ostoon. Asuntomarkkinoiden aktiivisuus heijasteleekin osaltaan myös poikkeuksellisen halpaa rahan hintaa.

5. Lainavolyymi

Luottamus talouteen kasvaa, kun kuluttajilla on töitä ja tarpeeksi rahaa käytössään. Tällöin kuluttajat myös uskaltavat ottaa lainaa vaikkapa asuntoa, kulutusta tai matkailua varten.

Mikäli lainatilastoja on uskominen, koronaviruspandemia vaikuttaisi olevan väistymässä. Suomen Pankin tilastojen mukaan kotitaloudet nostivat heinäkuussa 2020 uusia asuntolainoja 1,7 miljardilla eurolla, mikä on 31 miljoonaa euroa enemmän kuin edeltävän vuoden heinäkuussa. Myös vakuudettomien kulutusluottojen menekki vastaavana aikana oli hyvä: uusia kulutusluottoja nostettiin 302 miljoonalla eurolla, mikä oli hieman edeltävää heinäkuuta enemmän. Kaiken kaikkiaan kuluttajien lainamäärät ovat ennätystasolla.